tiistai 18. syyskuuta 2012

Pitelen käsissäni lankavyyhtiä.
 
Mitä paremmassa järjestyksessä yritän sen säilyttää,
estää purkautumasta ja sotkeutumasta,
sitä pahemmin se menee solmuun,
langat katkeilevat ja putoavat käsistäni.
 
Kerta toisensa jälkeen selvitän sen, 
sidon katkenneet langat yheen
ja kerään langan takaisin vyyhdille, 
koettaen saada sen näyttämään kohtalaiselta.
 
Lopulta huomaa
pitelevänsä käsissään jotain haurasta ja sekavaa,
hädin tuskin kasassa pysyvää kokonaisuutta,
joka on jatkuvan purkumisuhan alla.
 
Silti sen olisi kestettävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!