Kuistilla aurinko värittää kesän iholle ja
käsivarrelleni lentää perhonen, se kutittaa
kuin siun halauksesi, hengityksesi
iholla ja jokaisessa solussa
hymyilen
seuraavalle päivälle,
sanoille ja kuville,
siulle
 |
| ©Vaiennut |
Totta kai muistan sinut! =) Ja olen iloinen, että sinäkin olet päättänyt taistella! Tuntuu oudolta, kun voi hymyillä ilman, että alitajunnassa nakuttaa tieto siitä, että jossain vaiheessa päivää vajoaa taas. Me kummatkin ansaitaan olla onnellisia<3
VastaaPoistaMinä hymyilenkin sinulle, ja tälle runolle :)
VastaaPoista